Talven mittaan lueskelin Klaus F. Hempflingin Dancing with Horses - kirjaa. Tituksen kanssa eläessä ja opiskellessa elämää olen usein ajatellut että ainoa tapa pärjätä sen kanssa on hallita se täysin - siis kahlita se täysin, jokainen askel on minun määräämäni, jokainen korvan heilautus on minun määräämäni. Kuitenkin - se ei koskaan ole tuntunut täysin oikealta tieltä. Sitten näin Hempflingin videon http://www.youtube.com/watch?v=vvjULYAZNUs , joka kolahti kovempaa kuin mikään ikinä.
Siinä puhutaan ajatuksesta joka sai minut todella miettimään ja kokemaan ahaa-elämyksen : Ainoa keino hallita hevosta on olla riistämättä siltä pienintäkään tippaa sen vapaudesta, voimasta ja hengestä - Eli olla kahlitsematta hevosta. Silti Hempfling sai johtaja oriin tekemään mitä halusi, tilanteessa jossa orin hallitseminen on kaikkein vaikeinta, kiimaisen tamman edessä - Ilman mitään apuvälineitä ja fyysisen voiman käyttöä.
"By taking away the horse's choice, we threaten his survival" on suora lainaus Monty Robertsin From my hands to yours - kirjasta, vaikka Monty ei itse mielestäni työssään ole lausahdusta täydellisesti ymmärtänytkään on siinä silti lause joka antaa syyn siihen miksi Hempflingin filosofia toimii hevosten kanssa. Mutta sitten onkin se suurensuuri kysymys - kuinka ihmeessä hevonen tottelee ihmistä, jos sillä on vapaus valita? Kuinka saadaan hevonen haluamaan olla ihmisen kanssa?
Hevosella vain yhdellä asialla on väliä: "Tuntuuko nyt hyvältä ja turvalliselta - vai ei?" Turvallisuus ja hyvä tunne tulee varmasta, rauhallisesta, läsnäolevasta ihmisestä, joka ei vaadi mitään. Ihan samalla tavalla kuin ihmisenkin on hyvä olla ihan samanlaisessa ilmapiirissä myös hevonen tuntee vetoa ihmistä kohtaan joka pystyy säteilemään tälläistä ympärilleen.
Täydellinen läsnäolo ja tyyni, avoin mieli ovat vaikeimmat ja silti tärkeimmät asiat jotka ihmisen olisi opittava kommunikoidakseen hevosten kanssa tehokkaasti ja toimivasti. Miksi tämä kaikki on niin paljon helpompaa lapsille? Siksi että lapsi on täysin vapaa. Vapaa ympäristön luomista paineista ja vaatimuksista, vapaa peloista. Lapsi on vapaa olemaan 100% läsnä tässä hetkessä - kunnes me aikuiset alamme vaikuttamaan lapseen. Pieni lapsi - kuten eläinkin vaistoaa tunnetilat ja vain reagoi tilanteisiin.
Mitä vanhemmiksi me kasvamme, sitä enemmän ympäristö kasaa niskaamme vaatimuksia ja vaikuttaa meihin. Ajan myötä alamme myös itse vaatimaan asioita itseltämme ja ympäristöltämme. Myös useimmat pelkomme ovat opittuja. Emme ole itsekään enää vapaita. Jotta voisimme löytää vapauden on meidän tehtävä töitä itsemme kanssa, vapautettava itsemme vaatimuksista, peloista ja ympäristön paineista.
Kun pystymme elämään tätä hetkeä, kaikki tapahtuu kuin itsestään, tässä hetkessä ei ole eilistä eikä huomista, vain sillä mitä teet juuri nyt on väliä. Vain sillä mitä tunnet juuri nyt on väliä. Ja silloin on mahdollisuus hevosen ja ihmisen väliselle todelliselle yhteydelle!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti