Kultaisen Kuningattaren kavionjäljissä.

Olipa kerra poni, josta pieni tyttö lauloi lauluja: Ponilla oli kultainen karva ja hopeinen harja joka leiskui tuulessa, tähtisillä kavioillaan se kuljetti tytön laukkaamaan pilvissä, kohti unelmia.

(c) Sanna Suominen

Tänä päivänä tytöstä on kasvanut nainen, joka elää unelmaansa, välillä väsyneenä, mutta kuitenkin edelleen siihen uskoen ja unelmoiden eteenpäin. Naisen elämässä oli poni, jonka karva kimmelsi kuin kulta kesäauringossa, ja jonka harja lainehti kuin sula hopea. Tänä päivänä poni laukkaa vihreämmillä laitumilla, mutta sen muisto säilyy sen lapsissa ja lapsenlapsissa. Edelleen johdattaen kerran siitä unelmoinutta punapäistä tyttölasta pitkällä polulla.

Polku johtaa kohti ymmärrystä ja rauhaa. Se on kasvua takaisin unelmiinsa uskovaksi lapseksi, kasvua avoimeksi, suojamuurien murtamista. Peilaamalla itseäni eläimien rehellisiin reaktioihin voi oppia joka päivä lisää itsestäni ja siitä mitä olen ympärilleni kasannut. Matka ei lopu koskaan, eikä ole vielä kunnolla alkanutkaan.

Kultainen Kuningattareni jätti minulle uskon unelmiini, siihen että mikään asia ei ole liian suuri toteutuakseen, eikä niin pieni etteikö siitä kannattaisi unelmoida.

(c)Kaisa Kukkanen 2008

Jollain kummalla tavalla pieni poni oli Jumalan työkalu, joka on tuonut minut tähän hetkeen, tähän elämään. Kuinka oppisin olemaan tarpeeksi nöyrä ja avoin. Unohtamaan kaikki nykyelämän mukanaan tuoman stressin ja paineet. Vain olemaan tässä hetkessä, juuri nyt.

Siksi minulle jäivät elämäni ponista ne lapset ja lapsenlapset, jotka kasvattavat minua matkallani, opettavat elämään tässä nyt.

Kultainen Kuningatar, eli connemaratamma V.V.Kleopatra 151C, lepää nykyään suosalonmäellä laitumen varjoisassa poukamassa. Matkaa kanssani jakavat sen poika CleoS Antonius 16C "Titus", tytär CleoS Dee Dindrane "Demu" ja pojantyttäret CleoS Elen Eurielle "Rilla" sekä Cluny's Cori Cleona "Lilli", lisäksi laumaan kuuluu Kepin paras ystävä, vanha rouva Enghöjs Irish Golden Rose 188 IC "Rosie".

(c) Laura Ovaskainen

Tervetuloa seuraamaan mietteitä polun varrelta ja sen viereltä, kun jatkamme matkaamme kohti kyyneleitä ja naurua.